Vkonloppu pukkaa jo uhkaavasta päälle, päivät vaan jotenkin häviää alta. Joka päivä olen tuijottaunut tätä ruutua, keksimättä yhtään mitään sanottavaa, mitään vaan ei ole tapahtunut. No ehkä kuitenkin jotain, eli perheemme nuorimmainen täytti eilen kaksi vuotta, juhlistamme sitä tosin vasta huomenna sukulaisten kera. Kaksi vuotias, hassua, aika menee niin nopeasti. Vanhempi sisko täyttää talvella viisi, vaikea uskoa sitäkään, kohtahan hän menee jo kouluun...

2-vuotiaamme pitää palloista -(selkeästi geeneissä, olihan isäni tennis-opettaja tavatessaan äitini, ja minä vietin lapsuuteni kentillä ja kenttien reunoilla. Pakottamalla ei tullut tennispelaajaa, mutta sentään Pete Samprasin näköinen?!...),- ja annoimmekin hänelle lahjaksi paketin jossa oli neljä superpalloa jotka tuottivat suunnatonta iloa. Kuopuksemme osoitti myös suurta solidaarisuutta jakamalla välittömästi pallot perheenjäsentemme kesken, niin että kaikki saivat oman erivärisen pallonsa (tällasen mä oon aina halunnu!). Tällä hetkellä ne ovat minun palloani lukuunottamatta varmasti kadonneet kalusteiden alle, omani laitoin varmaan paikkaan...

                                       ***************************

Olipa tänään aamulla kylmä ilma, ensimmäinen hyinen aamu tänä syksynä. Mittari näytti kotona reilua kuutta astetta, ja kaupungissakaan ei ollut kuin kahdeksan, ja kun kävelee Kampin tuulissa, niin se ei tunnu kivalta. Aamun kylmyys toi itseasiassa muistoja kymmenen vuoden takaa jolloin olin armeijassa viimeistä kuukautta. Huonosti nukutun yön jälkeen hätäinen herääminen teltasta noin viiden asteen lämpötilassa ja odotettavissa kokonainen päivä juoksentelua metsissä ja meren rannassa muiden "merijalkaväen"-sotilaiden kanssa, ja tieto siitä että seuraavatkin yöt saa viettää samassa ympäristössä ei välttämättä ole mieluisimpia muistojani, mutta kun nyt sitä ajattelee, tulen onnelliseksi että voin herätä joka aamu kotoa lämpimän peiton alta ja astella rauhassa aamupesulle juoksevien vesien ääreen...  

Seuraavassa räväkkä lainaus elokuvasta Full Metal Jacket, asialla Sergeant Hartman (kouluttaja) alias R. Lee Ermey. Jumala rakastaa merijalkaväkeä (?):

"Today... is Christmas! There will be a magic show at zero-nine-thirty! Chaplain Charlie will tell you about how the free world will conquer Communism with the aid of God and a few marines! God has a hard-on for marines because we kill everything we see! He plays His games, we play ours! To show our appreciation for so much power, we keep heaven packed with fresh souls! God was here before the Marine Corps! So you can give your heart to Jesus, but your ass belongs to the Corps! Do you ladies understand?"