Höntti olo jatkuu jo toista päivää. Työpaikallani kyllä on kaatunut flunssan kourissa viimeisen parin viikon aikana lukuisia henkilöitä sängyn nurkkaan, ja eilisen aikana oli myös kaksivuotiaalla tyttärelläni alkanut nokka vuotaa, ettei sinänsä olisi ihme jos joku vihulainen elimistössäni tekisi pahojaan. Toistaiseksi vain kevyttä päänsärkyä, ja hönttiyttä. Yleensä sairastan kunnon flunssan puolivuosittain, ensimmäinen syyskuussa, toinen about helmikuussa. Nyt kyllä edellisestä on ennätys pitkä aika, eli menee viimevuoden loka-marraskuun taitteeseen, mutta se olikin sitten ikävämpi tauti kaikkinensa. Enpä olisi uskonut että jälkitautina voi saada kramppiin menneen selän ja krooniset niskajumitukset jotka vaivaavat edelleen enemmän tai vähemmän… <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Inhoan todella paljon sairaana olemista, kukapa ei inhoaisi, mutta itselläni nousee valitettavia luonteenpiirteitä esille oli tauti mikä tahansa. Vaivun hirveään itsesääliin, ja pidän jokaista tautia vähintäänkin kuollettavana, tai ainakin vakavasti arpeuttavana, ikään kuin paluuta tautia edeltäneeseen normaali tilaan ei enää olisi, vaan elämäni jatkuisi vähemmän ehjänä tästä eteenpäin (perfektionismin ongelmia…). Ehkä tähän on syynä perimäni, olenhan puoliksi unkarilainen. Yhdistelmänä suomalainen pessimismi, ja unkarilainen dramaattisuus, no siitä voi vetää omat päätelmänsä…

                                  ***************************

Huomenna olisi tarkoitus käydä isolla porukalla linnanmäellä, mikäli siis sää ja muut tekijät sen sallivat. Itse en ole siellä käynytkään pariin vuoteen.

Illalla aikomuksena on katsoa myös Suomen jalkapallomaajoukkueen peliä Puolaa vastaan, kyseessä siis EM-karsintojen avaus ottelu, eli yhtään peliä ei ole hävitty, vielä. Joukkueella on uusi valmentaja, käytettävissä olevat pelaajat ovat valitettavasti samat kuin viimeisen viiden vuoden aikana, joten kovin suuria ihmeitä ei kannata odottaa. Mutta jos valmentajan puolustusvoittoinen taktiikka puree, saamme pitkitettyä vääjäämätöntä karsiutumista hieman pidemmälle. Toivottavasti joukkue on siis kuunnellut tarkasti ja sisäistänyt suunnitelmat, ettei heti tarvitse alkaa selittelemään ja syyttelemään…

Aiheeseen liittyvä perjantain leffa lainaus elokuvasta Reservoir Dogs, äänessä gangsteri-pomo Joe alias Lawrence Tierney:

“So, you guys like to tell jokes, huh? Gigglin' and laughin' like a bunch of young broads sittin' in a schoolyard. Well, let me tell a joke. Four guys, sittin' in a bullpen, in San Quentin. All wondering how the fuck they got there. What should we have done, what didn't we do, who's fault is it, is it my fault, your fault, his fault, all that bullshit. Then one of them says, hey. Wait a minute. When we were planning this caper, all we did was sit around tellin' fuckin' jokes! Get the message? Boys, I don't mean to holler at ya. When this caper's over - and I'm sure it'll be a successful one - we'll get down to the Hawaiian Islands, hell, I'll roll and laugh with all of ya. You'll find me a different character down there. Right now, it's a matter of business.”

Virkistävää viikonloppua!