En ole koskaan päiväkirjaa pitänyt, enkä pidä, mutta lukiessani ihmisten alati lisääntyviä blogeja ajattelin että voishan tätä itekkin koittaa. Mahdollista on että kokeilu kuihtuu alkuunsa, tai sitten tästä tuleepi tapa, saapi nähdä.

Mitä tässä nyt sitten sanoisi. Jos vaikka kerron jotain itsestäni: Ikää on tasan 30 vuotta, asun Vantaalla vaimoni ja kahden tyttäremme kanssa, henkisesti olen Espoolainen ja asunut siellä yli 20 vuotta, töitä teen Helsingissä. Ja jos joku kaipaa selitystä blogini nimelle voin senkin tässä kertoa heti kättelyssä. "Lahjakas, mutta laiska" -suora lainaus isältäni, joka ei koskaan ole ollut tekemisiini tyytyväinen, jos tekee jalkapallo-ottelussa maalin, olisi pitänyt tehdä kaksi, jos kirjoittaa neljä ällää, olisi pitänyt kirjoittaa kuusi, armeijan käyminen ei riitä, olisi pitänyt käydä RUK, jos on kaksi tytärtä, pitäisi vielä saada poika, jos on työpaikallaan jonkun asteen päällikkö, ei riitä, pitää mennä opiskelemaan jotta olisi johtaja, koska vain johtajat lasketaan ja tärkeintä on se ketä tuntee, joopa joo.

Osittain näistä syistä pidin lähinnä hauskaa lukion jälkeiset 5 vuotta, ajauduin väärällä alalle töihin ja opiskelemaan, ja lopulta työhön väsähtämisen kautta rantauduin viime talvena sattumalta nykyiseen työhöni, josta on glamouri ja status kaukana, mutta työajat ovat säännölliset (olin 10 vuotta vuorotyössä), taukoja saa pitää rauhassa ( en suosittele ravinto/hotelli-alaa niille jotka haluavat syödä ruokansa rauhassa, istuen ja ilman useita keskeytyksiä), ja ihmiset ovat mukavia.

Urheilu on elämäni suola, oli se sitte itse harrastettua tai penkkiurheilua. Viimeisen kolmen vuoden aikana panostin lähinnä penkkiurheiluun, valitettavasti, tämä osaltaan johti mainitsemaani väsähtämiseen ja kroonisiin terveysongelmiin (lue luulosairauksiin...), mutta nyt puolen vuoden kuntosalilla käymisellä olen lähestymässä pikku hiljaa sellaista kuntoa että uskallan harrastusmielellä palata kilpakentille kaveriporukkamme sählyjoukkueeseen joka tahkoaa armotonta 5 divisioonaa. Aloitimme samalla porukalla jo lukiossa vuonna 1993, joten mittava jotos yhteisiä pelejä takana.

Penkkiurheilu puolella olen aika moni ruokainen, jääkiekko (erityisesti NHL), jalkapallo, tennis (( laji jota isäni pelasi aikanaan viitenä päivänä viikossa, mutta nykyään jouduttuaan eläkkeelle (hirveä häpeä "työ on ilomme ja intohimomme", - lainaus isäni puheesta omissa häissäni), pelaa kaksi kertaa päivässä viitenä päivänä viikossa...)), ja ylipäätään kaikki mahdolliset arvokisat ja kilpailut missä on suomalaisia mukana kiinnostavat.

Vuodatus, niinpä.

Ei isäni paha mies ole, päinvastoin, mutta se fakta että häneltä jäi isänä olemisen lyhyt oppimäärä kesken, on vaikuttanut persoonaani ilmeisen paljon, toivottavasti onnistun itse paremmin ( en epäile hetkeäkään...).

Yhdellä istunnolla en pysty avautumaan enempää, odotellaan pölyn laskeutumista ja palataan rikospaikalle.

Kohta suljen koneeni, pääseen ulos kuutiostani, hyppään bussiin ja kotona syliini syöksyy 2 ja 4,5 v. tyttäreni joiden kiipeilytelineenä toiminen taas alku-illan, heistä joskus enemmän.