Olen kumma veijari. En ole kovin vaativa tai kunnianhimoinen, mutta en ole myöskään lähes koskaan tyytyväinen oikeastaan mihinkään. Näin on ollut aina, mutta viime aikoina tyytymättömyys on saanut jopa naurettavia piirteitä, sillä kun olen yht´äkkia napannut itseni verekseltään tyytyväisestä olotilasta, olen kysynyt välittömästi mielessäni " että mitäs siinä virnuilet?". Ikään kuin jännitän hyvää olotilaa, pelkään että se on väliaikaista.

Kaikki syyt tyytyväisyyteen on ilmassa, on lämmin koti, terveet lapset, rakastava vaimo, ja nyt sain vielä kuulla että pääsen työpaikallani siirtymään hieman rahakkaampii tehtäviin. Silti, jokin vaivaa minua, ikäänkuin Damokleen miekka roikkuisi päälläni, pudoten millä hetkellä tahansa. Olenhan pitkän linjan pessimisti, joten varmasti alitajunnassani on (turha)pelko epäonnistumisesta, tai oikeastaan pelkään että viime talven haamut palaavat minua taas vaivaamaan, juuri kun olin ne menestyksekkäästi onnistunut karkoittamaan. Vaikkakin tiedostan kaiken tämän tarpeettoman "jännittämisen", en silti saa sitä karistettua mielestäni.

En myöskään pidä muutoksista, varsinkaan äkillisistä. Olin toivonut nimenomaan tätä muutosta työtehtävissäni, mutta mielessäni olin asettanut sen toteutumisen hamaan tulevaisuuteen, jonnekkin ensi vuoden puolella. Mutta se tapahtuukin lähes heti, parin viikon kuluttua. Apua. Pitäisi varmaan ruveta joogaamaan tai jotain...

Otetaan tähän väliin jo perinteinen perjantain leffa-lainaus, ja tällä kertaa tilittäjänä Fox Mulder alias David Duchovny X-Files elokuvassa:

"I'm the key figure in an ongoing government charade, the plot to conceal the truth about the existence of extraterrestrials. It's a global conspiracy, actually, with key players in the highest levels of power, that reaches down into the lives of every man, woman, and child on this planet, so, of course, no one believes me. I'm an annoyance to my superiors, a joke to my peers. They call me Spooky. Spooky Mulder, whose sister was abducted by aliens when he was just a kid and who now chases after little green men with a badge and a gun, shouting to the heavens or to anyone who will listen that the fix is in, that the sky is falling and when it hits it's gonna be the shit-storm of all time"

Lainaus ei oikeastaan liittynyt juuri mihinkään, mutta tällainen itsesäälin ja katkeruuden purkaus Herra Mulderin suusta oli niin harvinaista että oli pakko ympätä johonkin. Ehkä meissä jokaisessa asuu pieni pessimisti?

Tänä viikonloppuna en ole ajatellut tehdä mitään. Varmaankin suunnitelmat tulevat muuttumaan...