Maanantai jo kääntymässä vahvasti voiton puolelle, olo tosin on kaikkea muuta kuin voittoisa.

Lauantaina siis käynnistimme salibandy-kauden mahtipontisessa Arena Centerissä Helsingin Myllypurossa. Noin neljä vuotta sitten valmistunut halli on mielestäni harmittavan huonosti suunniteltu, tehden siitä erittäin epämiellyttävän paikan pelata sählyä. Jo ensimmäisillä pelikerroilla suurinta vaivaa aiheuttivat liian pienet pukukoppi-tilat, jotka oli ahdettu täyteen pieniä lukittavia kaappeja, joihin ei kuitenkaan mahdu mitään. Näitä kaappeja ei oikeastaan kukaan edes käyttänyt, ja ne tekivät muutenkin ahtaista tiloista entistäkin ahtaammat, voitte vaan kuvitella millaista on kun kahdeksalla kentällä päättyy pelit tasatunnein ja jokaiselta kentältä purkautuu noin 30 ukkoa samaan pukuhuoneeseen... No jossain vaiheessa osa kaapeista on poistettu, mutta silti tilat eivät riitä. Toinen asia mikä näin maalivahdin näkökulmasta tuottaa hankaluutta on kenttien pinta. Ne ovat nimittäin nihkeämmät kuin missään muualla, ihan kuin kärpäspaperilla yrittäisi liukua. Tämä nihkeys vaikeuttaa liikkumista (liukumista), ja tämä aiheuttaa ylimääräistä kitkaa erityisesti polville.

Tähän kaikkeen on jo vuosien varrella joutunut tottumaan, mutta nämäkään vastoinkäymiset eivät tälläkertaa järjestäjien mielestä riittäneet. Halli oli nimittäin tuskaisen kuuma ja kostea, (haloo kuka unohti laittaa ilmastoinnin päälle (jos sellainen löytyy?)) tehden pelaamisesta puhdasta kärsimystä, jopa katsojat valittivat ettei siellä pysty olemaan... Ehkä tämäkin lisäsi lattian liimautta, sillä polveni ovat tällä hetkellä vahvasti laastaroituja, varmaan koko orvaskesi jäi polven kohdalta Itä-Helsinkiin.

Joukkueen osalta pelit menivät odotusten mukaan, ja henkilökohtaisesti pelini sujui yli-odotusten, vaikkakaan pelien tulokset eivät sitä välttämättä kertoisi. Kolmesta pelistä yksi tappio, yksi murska-tappio, ja viimeisestä pelistä niukka 2-1 voitto. Ainoastaan viimeisen pelin vastus pelaa tulevalla kaudella samalla sarja-tasolla kuin mekin (5div.), kaksi muuta lohkomme joukkuette painii, no joo, jossain ihan muissa sarjoissa.... Kuten todettua, kuumuus oli ainakin minun pahin vihollinen. Maalivahdin varusteet lämmittävät muutenkin ihan tarpeeksi, ja sitten kun siihen lisätään pelin rasituksesta tuleva lämpö ja hallin about 30 astetta, niin ihmetellä täytyy etten saanut lämpöhalvausta tai jotain. No nestettä toki tankattiin koko ajan ja hikoilu jatkui oikeastaan koko päivän ajan, vaikka viimeinen peli päättyi ennen kolmea iltapäivällä.

Raskaista peleistä ja olosuhteista johtuen sunnuntai olikin sitten kankkuseen verrattava tuskien taival. Kaikki lihakset olivat niin kipeät, että lopulta alkoi päätäkin särkeä. Olo parani buranalla ja noin tunnin päiväunilla,- tosin meillä kun isi menee makuu-asentoon lasten ollessa hereillä se on hiljainen hyväksyntä sille että isi haluaa leikkiä kiipeilytelinettä-, jotka keskeytyivät useaan pienten ihmisten vyörytykseen. Ja koska vaimollani oli oikeasti kankkunen, sain pientä pahaa silmää makoilemalla sängyssä keskellä päivää, se oli varmasti ansaittua :)

Tänään ei ole enää paikat niin kipeät, ainoastaan perinteinen hartia jumitus alkoi lounaalla nostamaan päätään. Pahimmillaan se on juurikin syömis-asennossa, välillä tuntuu siltä kuin verenkierto estyisi syömisen yhteydessä, siitä tulee tosi epämukava olo. Mut ei siitä enempää tällä erää.