Taisin mainita viime viikolla että nenä oli kutissut jo useamman päivän ajan, no kutina muuttui jo viime perjantaina nuhaksi, ja siitä sitten melko perus-flunssaksi. Maanantai ja tiistai mentiin hämärän rajamailla buranan voimalla, töissä, koska en "kehdannut" olla poissakaan kun olin pari viikkoa sitten myöskin kipeänä, ja silloin jäin suosiolla kotiin lepäilemään. Toisin sanottuna ainoa syy miksi olen ollut töissä tällä viikolla on puhdas pinnallisuus ja oman heikkouden "peittely", melko tyhmää, eikö totta? Olen aina ollut ns. flunssa-herkkä kaveri, mutta edellisen kerran kyseinen tauti on vaivannut, ennen näitä kahta, viime lokakuussa. Edellisessä työpaikassani sairastin todella usein, mutta siihen oli varmasti monta eri syytä, joita ei tässä tarvitse eritellä. Tähän asti maineeni oli "tahraton" nykyisessä jobissa, koitetaan pitää siitä kiinni...
Tauti taipui, jättäen jälkeensä väsyneen ruumiin, ja honottavan nenä-äänen, joka puhelin työssä on aika rasittava, sitä saa mitä tilaa.
Seuraavassa runossa on sellainen tunnelma kuin minulla oli tällä viikolla:
KATTILA JA PERUNAT | |
Kirsi Kunnas |
Kommentit